Valtion ravitsemusneuvottelukunta
Valtion ravitsemusneuvottelukunta on vuodesta 1954 lähtien seurannut suomalaisten ravitsemus- ja terveydentilaa ja antanut ravitsemukseen liittyviä suosituksia tilanteen parantamiseksi. Alkuvaiheessa korjattiin ravitsemuksellisia puutoksia, josta esimerkkinä jodin lisääminen ruokasuolaan struumaepidemian poistamiseksi ja A- ja D-vitamiinin lisääminen margariineihin hämäräsokeuden ja riisitaudin ehkäisemiseksi.
Viime vuosikymmenien haasteena on ollut pikemminkin liiallisen ja vääränlaisen ruoan nauttimisesta aiheutuneiden terveysongelmien vähentäminen. Kansanterveyden suurimmat haasteet liittyvät tällä hetkellä lihavuuden ja 2 tyypin diabeteksen yleistymiseen niin aikuisilla kuin entistä nuoremmilla lapsilla ja nuorilla. Lisäksi sydän- ja verisuonitautien ehkäisy ravitsemuksen keinoin on edelleen yksi tärkeimmistä tavoitteista.
Valtion ravitsemusneuvottelukunta on maa- ja metsätalousministeriön alainen asiantuntijaelin, joka asetetaan kolmivuotiskaudeksi kerrallaan. Sen jäsenet ovat ravitsemusasioita käsittelevien viranomaisten, kuluttaja-, neuvonta- ja terveydenedistämisjärjestöjen, sekä teollisuuden, kaupan ja maatalouden järjestöjen edustajia.
Ravitsemussuositukset sisältävät tutkittua tietoa
Ravitsemussuositukset eivät ole pysyvästi samanlaisia, vaan muuttuvat elintapojen ja kansanterveystilanteen muuttuessa sekä uuden tutkimustiedon karttuessa.
Ensimmäiset suositukset terveen väestön ravitsemuksesta julkaistiin vuonna 1941 Yhdysvalloissa. Pohjoismaissa suosituksia on laadittu 1980-luvun alusta lähtien. Suomessa ensimmäiset suositukset julkaistiin vuonna 1987 Valtion ravitsemusneuvottelukunnan toimesta.
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan
voimassaolevat suositukset on julkaistu vuonna 2014. Suomalaiset ravintoainetason suositukset perustuvat pääosin pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin, joiden tieteellinen pohjatyö tehdään pohjoismaisista asiantuntijoista koostuvassa työryhmässä.
Ravitsemussuosituksen tarkoitus on
edistää ja ravitsemuksen ja terveyden myönteistä kehitystä
olla elintarvike- ja ravitsemuspolitiikan perusta
olla apuna joukkoruokailun suunnittelussa, soveltuvat vain varauksellisesti yksilöiden ravitsemusneuvontaan, sillä yksiöiden ravinnon tarpeen vaihtelut ovat suuret
olla ravitsemusopetuksen ja -kasvatuksen perusaineistona
olla ohjeellisena pohjana ihmisryhmien ruoankäytön ja ravintoaineiden saannin arvioinnissa
Suomalaiset ravitsemussuositukset
kuvaavat tärkeimpien ravintoaineiden kuten rasvojen, proteiinien, vitamiinien ja kivennäisaineiden suositeltavaa saantia.
koska ravintoaineiden yksilöllinen vaihtelu voi olla huomattava, on suositusluvut laskettu keskimääräisen tarpeen ja sen hajonnan perusteella niin suureksi, että se vastaa koko terveen, kohtalaisesti liikkuvan väestön tarvetta.
ravintoainesuositukset edustavat suositeltavaa saantia pitkähköllä aikavälillä, esimerkiksi kuukauden aikana.
soveltuvat sellaisenaan tyypin 2 diabetesta sairastaville tai henkilöille, joilla verenpaine tai
Ruokasuositukset
- korostavat terveyttä edistävän ruokavalion kokonaisuutta ja säännöllisten, jokapäiväisten valintojen merkitystä
- yksittäinen elintarvike tai ravintotekijä ei yleensä sinällään selvästi heikennä tai paranna ruokavalion ravitsemuksellista laatua
- hyvä ruoka on maukasta, monipuolista ja värikästä
- ruokaa syödään sopivasti niin, että energian saanti vastaa kulutusta
- yksittäisten ravintoaineiden tarkkailu on tarpeetonta.
- kasviksia, marjoja ja hedelmiä tulee syödä runsaasti, ainakin 500 g päivässä
- peruna kuuluu päivittäiseen ruokavalioon
- vähäsuolaista täysjyväleipää ja muita täysjyväviljavalmisteita on suositeltavaa syödä päivittäin
- rasvattomia ja vähärasvaisia nestemäisiä maitovalmisteita on hyvä juoda päivittäin noin puoli litraa
- ruokavaliota voi täydentää vähärasvaisella ja vähäsuolaisella juustolla
- kalaa tulisi syödä 2-3 kertaa viikossa
- punaista lihaa (nauta, sika, lammas) ja lihavalmisteita tulisi syödä korkeintaan 500 g (kypsäpaino) viikossa ja niistä suositaan vähärasvaisia ja -suolaisia vaihtoehtoja
- leivälle kannattaa sipaista kasviöljypohjaista rasiamargariinia tai levitettä
- salattiin kuuluu öljypohjainen kastike
- suositeltava ruokavalio sisältää vain vähän sokeria ja suolaa.
Hyvää ruokavaliota havainnollistetaan ruokakolmiolla ja lautasmallilla. Ne sopivat eri käyttötarkoituksiin ja täydentävät toisiaan neuvonnassa ja opetuksessa.
Lähde:
